Elegantti harjaluuta

   

    Eli eräs keväinen ilta tiivistettynä kuuteen ylimuokattuun kuvaan. Keväthän se tosiaan taisi tulla vihdoin, vaikka talvi kovasti uhkasikin hyökätä takaisin. Totesin tänään koiralleni, että tämä vuodenaika tuntuu aina olevan niin positiivinen. Elämä menee eteenpäin ja sen näkee selvästi, pidän siitä. 

    Itse sain tänään töitä heinäkuulle, kyllä kovan etsinnän takana olikin. Kiersin viikkotolkulla eri liikkeissä kyselemässä, mutta kun aina ne paikat on joko menneet (vaikka aloitin jo tammikuussa etsinnät) tai sitten asiasta päätetään vasta epämääräisenä myöhemmin-ajankohtana. Nyt minulla on kuitenkin kesätyö, ja lisäksi sain alkuviikosta ilahduttavan viestin lukiosta johon hain. Kiittelivät ainevalintakortin palauttamisesta ja viestin lopussa luki, että "olet tervetullut aloittamaan opinnot lukiossamme". Varsinaisestihan haun tuloksia ei ole vielä saatu, mutta tuo kuulostaa siltä kuin minut olisi jo kelpuutettu mukaan. Mahtavaa! 

    Tällä hetkellä fiilis on siis erittäin positiivinen, kymppiluokka alkaa olla lopuillaan (viikko enää!) ja olen vihdoin parantunut siitä kamalasta flunssastakin. Täällä paistaa nytkin ulkona kaunis ilta-aurinko, nauttikaahan tekin hienoista keleistä! Ainakin tänne on luvattu lämmintä viikonloppua :3

Kansivertailussa GDW 28-30

    Kansivertailut jatkuvat, kuten lupasin - tämäkin postaus oli tarkoitus tehdä paljon aiemmin, mutta flunssa ei kysynyt minulta lupaa tullessaan vierailulle. Painotan jälleen, että kaikki mitä kansikuvista kirjoitan, on vain minun mielipiteitäni, ei ehdottomia totuuksia. Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä, minulla ei tosin ole vielä aavistustakaan, mitä aion näistä sanoa. Joten eipä muuta kuin kannet naaman eteen ja tutkimaan!
    Skannerini ylivalotti kaikki kannet pahasti ja kettuili värien kanssa kuten aina, mutta koska rakastamme häntä kuitenkin niin nämä kuvat saavat kelvata. Kuten aina.

    Ensimmäisenä silmään pistää se, että koirasankarimme ovat kokeneet totaalisen turkin sävymuutoksen. Näin on toki muidenkin kansien kohdalla, mutta jotenkin sen huomaa vielä paremmin kun hahmot on kuvattu näin läheltä. Japanikannen vihreä pelto on hauska, sillä itselleni tulee tuosta jostain syystä mieleen golf-kenttä. Siinäpä oiva yhteinen harrastus isälle ja pojalle, mikäli oikeudenmukaisuutta terrorisoivien tyrannien kukistamiselta suinkin ehtivät vapaa-aikaa viettämään! Suomikannessa taas vihreys ja vehreys on vähentynyt vasemman alanurkan ruohopuskan verran, sillä koirat on sijoitettu alemmas. Hieman pistää silmään myös taustalla olevan polun ja piirretyn maaperän väriero, mutta se nyt ei suuri ongelma ole.
    Näistä kahdesta taidan loppujen lopuksi pitää japanilaisesta kansikuvasta enemmän. Jostain syystä taustan selkeys ja yksinkertaisuus miellyttää minua, ja itse asiassa pidän kovasti myös tuosta ruohotupsusta. Se korostaa kivasti Takahashi-sensein nimeä, joka on aseteltu sen seuraksi. Hyvä on, hyvä on, kannen suunnittelija tuskin on miettinyt, että "onpas yksinäinen heinätupsu, laitetaan vaikka sarjan tekijän nimi sille kaveriksi!"....

    Japanikansi on aivan syystunnelmissa, suomalainen sukulaisensa taas ei niinkään. Värimaailman ero on siis melkoinen, kuvat ovat täysin erilaiset kokonaisuudet. Harvinaista kyllä, mutta löydän hyvin vähän valitettavaa kummastakaan näistä. Tykkään kovasti molemmista, kumpikin toimii taustoineen oikein hyvin! Japanikansi tosin saa pienen huomautuksen osakseen, sillä aivan koirien takana oksiaan kurkotteleva kasvi (joka ei halua esiintyä edukseen skannauksessa) on kovin jännän kokoinen koiriin verrattuna. Joko se on pensas, jolloin sen lehdet ovat varsin valtavat (verratkaa vaikka GB:n päätä ja sen vieressä olevaa lehtiasiaa), tai sitten se on puu, jolloin sen lehdet ovat edelleen valtavat mutta kasvi itse kovin matala. Tämäkään ei kuitenkaan ole suuri ongelma, sillä itse en ainakaan edes kiinnittänyt tuohon huomiota kovin nopeasti. Jos kuvaa ei siis kovin tarkasti ala tuijottelemaan, se on varsin kaunis ja toimiva kokonaisuus. Samoin kuin suomikansi, tykkään varsinkin sen kallioisesta kuvasta.

    Jälleen hyvin erityyppiset kuvat. Olisin oikeastaan toivonut tähän suomikanteenkin jotain avoimempaa taustaa kahden hyvin... täyden kuvan jälkeen, mutta hyvältä se näyttää noinkin. Ihmettelen vain, miksi koirilla näyttäisi olevan varjot takanaan. Ei tuo kasvillisuus kuitenkaan niin lähellä niitä ole, että siihen muodostuisi varjoja edessä seisovista koirista. Ja nyt kun rupesin tarkemmin katsomaan, kaikissa ainakin tämän postauksen suomikansissa koirilla on tuollaiset jännät varjot! Mitäs mitäs.
    No, joka tapauksessa. Näissä molemmissa on kivan rauhallinen tunnelma ja pidän Ginin ja Weedin yhteiskuvista ylipäätään. Näistäkin kahdesta olisi siis kovin vaikea valita suosikkia, kuten edellisenkin kansiparin kohdalla. Vaikea näistä on myöskään sanoa oikein mitään, sillä pidän todella molemmista kaikessa yksinkertaisuudessaan. Onnistuneita kuvia, hienoa hienoa! Niihin onkin hyvä lopettaa vertailupostaus tältä erää n_n

    Muistutan tähän loppuun vielä kysymyspostauksesta, menkää ihmeessä kyselemään kun sellaista kerta toivottiinkin! Minä en pure mutta vastailen mielelläni ;3

Mitä tietää tahdotte

    Aioin jo joskus aiemmin tehdä kysymyspostauksen, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei lukijoita ollut tarpeeksi vielä. Nyt kommenteissa on tällaisen postauksen perään kyselty ja kun lukijoitakin on tullut vähän lisää, niin olisi sitten varmaan aika toteuttaa ajatus! Katselukertamittarihan ylitti tässä hiljattain kymppitonnin lukemat, joten olkoon tämä vaikka sen kunniaksi.

    Perusidea on varmaan kaikille selvä, kyselette kommenteissa mitä mieleen juolahtaa (pienin kriteerein tosin, ne listasin tuohon alle) ja minä vastaan niihin sitten erillisessä postauksessa. Eli eipä minulla sen enempää höpöteltävää aiheesta, lukekaa tarkennuksia alta ja kysykää! :3

Ohjeita kysymyksiin:
- En vastaa epäasiallisiin tai ihan liian henkilökohtaisiin kysymyksiin (vaikka minusta itsestänikin saa kysellä vaikka lempivärejä sun muita, jos tahtoo). Niitä sisältävät kommentit myös tullaan poistamaan. Kyllä te varmaan osaatte käyttäytyä, eikös niin? n_n
- Koska tämä on lähinnä TCT:n kysymyspostaus, itse kysymyksetkin saisivat mieluusti olla tämän blogin aihepiiristä - mihin oikeastaan sisältyykin kaikki nukkeilua ja lemmikkejäni lukuunottamatta. Näistäkin saa kuitenkin toki kysyä, ei haittaa ollenkaan!
- Välttämättä mitään kovin syvällisiä analyysejä vaikkapa Gingan juonesta en ryhdy vastauksissani väsäämään, joten sellaisia ei ehkä kannata pyytääkään. Olen kova ajattelemaan, mutta huono saamaan syvällisemmät ajatukseni tekstiksi.
- Mitään rajoitusta per kysyjä ei ole, kysy yksi tai vaikka sata asiaa! Jälkimmäisessä tapauksessa tosin joutuisin jakamaan vastaukset useampaan postaukseen :'D

| Edit | Koska kysymyksiä ei ole kuulunut tähän mennessä kuin yhdeltä ihmiseltä, jätän tämän avoimeksi - eli ei aikarajaa, vastaan kysymyksiin sitten jos niitä alkaa olla tarpeeksi. Ihan muutaman vastauksen takia en viitsisi kokonaista postausta väsätä n_n'

Toteutuneita unelmia

    Yllättäen moni asia, mistä olen pidempään jo haaveillut, on ottanut toteutuakseen tänä vuonna. Eikä vuosi ole vielä edes pitkälle päässyt! Lupaavasti ainakin alkaa siis, täytyy sanoa. Tähän postaukseen valikoitui kolme materiaunelmien edustajaa sekä eräs neljäskin asia - joka piileskelee aloituskuvassa esitteenä muiden alla. Tähän postauksen alkuun minulla ei mitään jaariteltavia nyt ole, sanon vain että toivottavasti teilläkin on alkanut vuosi kivasti! :3

    Taidekirja oli yksi suurimpia Ginga-tuotehaaveitani jo japaninkielisenäkin. En olisi koskaan uskonut että pääsisin jopa lukemaan tätä suomeksi, vaikka käännöstä jossain vaiheessa Kaksoissolassa ehdotinkin. Uteliaana ihmisenä tahtoisin kovasti aina tietää kaikki pienetkin pätkät suomeksi, joten minua ei yhtään haittaa se, että enimmäkseen tämä koostuu kuvista. Oli mielenkiintoista tutkia, mihin tarkoitukseen ne on piirretty. Puhumattakaan lopun Keskustelutuokiosta! Olin netin perusteella käsittänyt sen haastatteluksi, enkä ollut myöskään tutustunut siihen niin tarkasti japaninkielisen kirjan saatuani että olisin hoksannut sen poikkeavan tavallisesta haastattelusta. Kyseisen tekstin halusin kuitenkin ehdottomasti lukea joskus, olen iloinen että toiveeni toteutui näinkin pian! On aina yhtä mukava lukea Takahashista itsestään, hänen elämästään ja lemmikeistään.

    Weed Gaideninkin suomentamista olen toivonut kovasti, joskin lähinnä Hanako-tarinan takia - rehellisesti sanottuna en odottanut niiltä muilta paljoakaan. Kirja kuitenkin yllätti minut positiivisesti. Oikeastaan pidin koko sisällöstä lopulta (ja itkin taas Hanakon tarinaa lukiessani, khöh) vaikken ensin uskonut ainakaan Merin ja Lonely Ronin tarinoita päähenkilöiden takia kovin mielenkiintoisiksi. Mutta kuten sanottu, yllätyin positiivisesti! Siionin tuuli on ehkä suosikkini näistä. Se erottuu joukosta sillä, että se käsittelee sekä ihmisiä että koiria. Pidän siitä, että tarinassa molempien lajien edustajat kohtaavat vaikeuksia - osittain hyvin samankaltaisiakin - ja selviytyvät niistä lopulta yhdessä. En ole varma olenko maininnut tästä joskus, mutta Shion muistuttaa minua nuoresta Ginistä. Kenties pieni nostalgisuus on syy, miksi tykkään tästä hahmosta.

    Hauskaa muuten, että tämän kansikuva on Taidekirjan julisteessa, kun taas Uneksivat soturit -tarinasta löytyy Taidekirjan suomiversion kanneksi päätynyt kuva :'D

    Kirjan lopussa oleva Hanakon muistokirjoitushan (tai miksi tuota nyt sitten kutsuu) on ollut minulla täällä blogissa suomennettuna. Gaidenin ilmestyttyä otin sen postauksen kuitenkin pois, koska se oli hieman turha nyt kun koko kirjakin on saatavilla :3

Skannerini päätti taas kiduttaa värimaailmaa pinkimpään ja kellertävämpään päin, pyydän anteeksi u_u

    Ja nyt sitten. Ihan ensiksi lupaan vetää syvään henkeä, laskea hitaasti kymmeneen - ja pitää kaiken maailman fanikohtaukset minimissä. Kokoro no Uta!! (Ja ei, tuossa ei ole tarpeeksi huutomerkkejä mutta ajattelin säästää silmiänne) Se sama yksilö, jota olen epätoivoisesti pyydystänyt syksystä lähtien ja joka on jatkuvasti karannut käpälistäni viime hetkellä jättäen minut sihisemään turhautuneena koneeni äärelle. Vihdoin velipuoleni alias kunnioitettu tilaajani löysi välimiesfirman, jonka kautta tuotetta voi huutaa itselleen. Super Bestiä tilatessa käyttämämme firma kun ei välitä muita kuin sellaisia tuotteita, joissa on osta heti -hinta. Tämän takia luulin jo etten tulekaan saamaan levyä vielä pitkiin aikoihin, mutta onneksi löytyi tuo toinenkin vaihtoehto. Siispä tämä unelmalevyni saapui minulle pari viikkoa sitten.

    Kappaleiden tunnelma on kaunis, melodiat ovat kauniita, oioi Raika tykkää! Levy myös toimii täysin moitteettomasti, vaikka onkin parikymmentä vuotta vanha (mikä näkyy mm. kotelon naarmuisessa pinnassa). Hieman harmitti tosin, ettei kuvia ollut kuin tuo kannessa oleva. Minä niin mielelläni olisin nähnyt lisääkin vähän vanhempaa kuvamateriaalia Miyauchista. No mutta, itse levyhän tässä on pointti ja se kyllä täytti - itse asiassa ylittikin varmaan - kaikki odotukseni! n_n

    Vielä viimeisenä tämä. Ehkä näistä kaikista pitkäaikaisin unelmani, jonka toteutuminen on varsinainen ihme minulle ja toki vieläkin riippuvainen monista asioista. Mutta jossei tässä nyt mitään ihmeempiä takaiskuja tapahdu, niin kyllä - allekirjoittanut tulee viettämään kolme viikkoa kesästään EF:n kielikurssilla Tokiossa! Vaikkei Tokio varsinaisesti ole koskaan kuulunut "pakko päästä"-listalleni, niin Japani kyllä on silti ehdoton ykkösmatkakohteeni. Lopulta kurssivaihtoehtoja selaillessani innostuin Tokiostakin, onhan siellä kuitenkin oikeastaan vaikka ja mitä mikä kiinnostaa minuakin! Oi voi, pitää kirjoittaa varmaan lista paikoista missä haluan muistaa käydä :3

    Jospa tässä saisi vielä läppärin, jonka voisi ottaa reissuun mukaan, niin voisin sitten postailla sieltäkin. Aika kalliiksihan tämä tulee kokonaisuudessaan, mutta lupasin äiteelle maksavani sen takaisin joskus aikuisena sitten kun on itsellä rahaa. Uskon matkan kuitenkin olevan rahojen arvoinen, joten uskalsin tällaisen diilin tehdä. Nyt pitää vaan vielä hoitaa passikuvat ja rokotukset ja matkalaukun hankkiminen ja lennot ja... Tekemistä riittää, eipähän ainakaan tule tylsä kevät!

    Nyt kirjoittaja kiittää ja kuittaa tältä erää, ja siirtyy syömään pikapuuroa - olen jäänyt koukkuun.