Toteutuneita unelmia

    Yllättäen moni asia, mistä olen pidempään jo haaveillut, on ottanut toteutuakseen tänä vuonna. Eikä vuosi ole vielä edes pitkälle päässyt! Lupaavasti ainakin alkaa siis, täytyy sanoa. Tähän postaukseen valikoitui kolme materiaunelmien edustajaa sekä eräs neljäskin asia - joka piileskelee aloituskuvassa esitteenä muiden alla. Tähän postauksen alkuun minulla ei mitään jaariteltavia nyt ole, sanon vain että toivottavasti teilläkin on alkanut vuosi kivasti! :3

    Taidekirja oli yksi suurimpia Ginga-tuotehaaveitani jo japaninkielisenäkin. En olisi koskaan uskonut että pääsisin jopa lukemaan tätä suomeksi, vaikka käännöstä jossain vaiheessa Kaksoissolassa ehdotinkin. Uteliaana ihmisenä tahtoisin kovasti aina tietää kaikki pienetkin pätkät suomeksi, joten minua ei yhtään haittaa se, että enimmäkseen tämä koostuu kuvista. Oli mielenkiintoista tutkia, mihin tarkoitukseen ne on piirretty. Puhumattakaan lopun Keskustelutuokiosta! Olin netin perusteella käsittänyt sen haastatteluksi, enkä ollut myöskään tutustunut siihen niin tarkasti japaninkielisen kirjan saatuani että olisin hoksannut sen poikkeavan tavallisesta haastattelusta. Kyseisen tekstin halusin kuitenkin ehdottomasti lukea joskus, olen iloinen että toiveeni toteutui näinkin pian! On aina yhtä mukava lukea Takahashista itsestään, hänen elämästään ja lemmikeistään.

    Weed Gaideninkin suomentamista olen toivonut kovasti, joskin lähinnä Hanako-tarinan takia - rehellisesti sanottuna en odottanut niiltä muilta paljoakaan. Kirja kuitenkin yllätti minut positiivisesti. Oikeastaan pidin koko sisällöstä lopulta (ja itkin taas Hanakon tarinaa lukiessani, khöh) vaikken ensin uskonut ainakaan Merin ja Lonely Ronin tarinoita päähenkilöiden takia kovin mielenkiintoisiksi. Mutta kuten sanottu, yllätyin positiivisesti! Siionin tuuli on ehkä suosikkini näistä. Se erottuu joukosta sillä, että se käsittelee sekä ihmisiä että koiria. Pidän siitä, että tarinassa molempien lajien edustajat kohtaavat vaikeuksia - osittain hyvin samankaltaisiakin - ja selviytyvät niistä lopulta yhdessä. En ole varma olenko maininnut tästä joskus, mutta Shion muistuttaa minua nuoresta Ginistä. Kenties pieni nostalgisuus on syy, miksi tykkään tästä hahmosta.

    Hauskaa muuten, että tämän kansikuva on Taidekirjan julisteessa, kun taas Uneksivat soturit -tarinasta löytyy Taidekirjan suomiversion kanneksi päätynyt kuva :'D

    Kirjan lopussa oleva Hanakon muistokirjoitushan (tai miksi tuota nyt sitten kutsuu) on ollut minulla täällä blogissa suomennettuna. Gaidenin ilmestyttyä otin sen postauksen kuitenkin pois, koska se oli hieman turha nyt kun koko kirjakin on saatavilla :3

Skannerini päätti taas kiduttaa värimaailmaa pinkimpään ja kellertävämpään päin, pyydän anteeksi u_u

    Ja nyt sitten. Ihan ensiksi lupaan vetää syvään henkeä, laskea hitaasti kymmeneen - ja pitää kaiken maailman fanikohtaukset minimissä. Kokoro no Uta!! (Ja ei, tuossa ei ole tarpeeksi huutomerkkejä mutta ajattelin säästää silmiänne) Se sama yksilö, jota olen epätoivoisesti pyydystänyt syksystä lähtien ja joka on jatkuvasti karannut käpälistäni viime hetkellä jättäen minut sihisemään turhautuneena koneeni äärelle. Vihdoin velipuoleni alias kunnioitettu tilaajani löysi välimiesfirman, jonka kautta tuotetta voi huutaa itselleen. Super Bestiä tilatessa käyttämämme firma kun ei välitä muita kuin sellaisia tuotteita, joissa on osta heti -hinta. Tämän takia luulin jo etten tulekaan saamaan levyä vielä pitkiin aikoihin, mutta onneksi löytyi tuo toinenkin vaihtoehto. Siispä tämä unelmalevyni saapui minulle pari viikkoa sitten.

    Kappaleiden tunnelma on kaunis, melodiat ovat kauniita, oioi Raika tykkää! Levy myös toimii täysin moitteettomasti, vaikka onkin parikymmentä vuotta vanha (mikä näkyy mm. kotelon naarmuisessa pinnassa). Hieman harmitti tosin, ettei kuvia ollut kuin tuo kannessa oleva. Minä niin mielelläni olisin nähnyt lisääkin vähän vanhempaa kuvamateriaalia Miyauchista. No mutta, itse levyhän tässä on pointti ja se kyllä täytti - itse asiassa ylittikin varmaan - kaikki odotukseni! n_n

    Vielä viimeisenä tämä. Ehkä näistä kaikista pitkäaikaisin unelmani, jonka toteutuminen on varsinainen ihme minulle ja toki vieläkin riippuvainen monista asioista. Mutta jossei tässä nyt mitään ihmeempiä takaiskuja tapahdu, niin kyllä - allekirjoittanut tulee viettämään kolme viikkoa kesästään EF:n kielikurssilla Tokiossa! Vaikkei Tokio varsinaisesti ole koskaan kuulunut "pakko päästä"-listalleni, niin Japani kyllä on silti ehdoton ykkösmatkakohteeni. Lopulta kurssivaihtoehtoja selaillessani innostuin Tokiostakin, onhan siellä kuitenkin oikeastaan vaikka ja mitä mikä kiinnostaa minuakin! Oi voi, pitää kirjoittaa varmaan lista paikoista missä haluan muistaa käydä :3

    Jospa tässä saisi vielä läppärin, jonka voisi ottaa reissuun mukaan, niin voisin sitten postailla sieltäkin. Aika kalliiksihan tämä tulee kokonaisuudessaan, mutta lupasin äiteelle maksavani sen takaisin joskus aikuisena sitten kun on itsellä rahaa. Uskon matkan kuitenkin olevan rahojen arvoinen, joten uskalsin tällaisen diilin tehdä. Nyt pitää vaan vielä hoitaa passikuvat ja rokotukset ja matkalaukun hankkiminen ja lennot ja... Tekemistä riittää, eipähän ainakaan tule tylsä kevät!

    Nyt kirjoittaja kiittää ja kuittaa tältä erää, ja siirtyy syömään pikapuuroa - olen jäänyt koukkuun.

Kansivertailussa GDW 23-27

    Totesin Maisemakantiset-postausta tehdessäni, että kansien pohtiminen ja vertailu on ehkä minulle luontevampaa ja mielenkiintoisempaa kuin juoneen syventyminen. Joten sellaista sitten tästä lähtien! Tähän tulee nyt viisi kappaletta, seuraavaan luultavasti kolme ja katson sitten miten jaan nuo loput siitä lähtien. Viittä kerrallaan olisi looginen, mutta onko se sitten liian paljon, se nähdään tässä postauksessa. Huomatkaa myös, että nämä ovat toki vain minun mielipiteitäni, eivät mitään ehdottomia totuuksia.

    Värimaailman ero näissä on suuri, varsinkin vesi on kokenut totaalisen sävymuutoksen. Suomikannen värimaailma on kuitenkin enemmän mieleeni - kuten yleensäkin näissä -, sillä värit ovat lämpimämpiä ja pehmeämpiä kuin japaniversiossa. Japanilainen kansi toimii kuitenkin omaan silmääni kokonaisuutena paremmin, sillä suomalainen sukulaisensa kaatuu perspektiiviin. Se voisi olla hyvinkin nätti ja toimiva kokonaisuus, jos kuvassa olisivat vain ihan etualalla olevat koirat. Taaempana hyppäävät ja varsinkin nuo kivillä seisovat ovat häiritsevästi ristiriidassa taustaansa verrattuna. Muutoin tykkään kyllä molemmista. Ei noilla aalloilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, enkä suinkaan ole ennenkään hehkuttanut Takahashin vedenpiirtotyyliä blogissani, eeei sinne päinkään...

    Näistä kahdesta pidän ehdottomasti japanilaisesta versiosta enemmän. Suomalaisessa kannessa on ongelmia itse piirroksen ja taustan asennon kanssa - puro näyttää taustalla nousevan kummasti viistona ylöspäin. Japanikannen kuvakulma sen sijaan on kunnossa, joten se näyttää näistä paremmalta. Myös saman purokuvan käyttö peräkkäisissä mangoissa häiritsee hieman, vaikka se tuokin enemmän yhdenmukaisuutta tapahtumapaikkojen suhteen. Japanilaisissakin kansissa on muistaakseni ainakin yhtä kuvaa käytetty kahteen kertaan, muttei kuitenkaan peräkkäisissä kansissa. 

    Nämä taas ovat niin kaukana toisistaan, että vertailukin menee hankalaksi. Molemmat ovat onnistuneita ja kauniita taustavalintoja ja ne sopivat myös piirrokseen hienosti. Jos jompi kumpi pitää nimittää paremmaksi, niin tunnelman puolesta ehkä suomalainen kansi pärjää tässä kohtaa. Koirat näyttävät siltä, että ovat nähneet jotain yllättävää ja miettivät, että mitäs nyt. Siihen tavallinen metsätausta sopii ehkä paremmin kuin rauhoittavaa tunnelmaa luova auringonnousu tai -lasku. Yksi lempikansikuviani kuitenkin, pidän enemmän tällaisista muutaman koiran tarkemmista kuvista kuin kauempaa kuvatusta laumasta.
    Tämä suomikansi erottuu muuten joukosta kehysviivojensa (tai mitä nuo nyt ovat) värillä, ainakin tähän mennessä kaikissa muissa ne ovat olleet valkoiset. Kuten ehkä tarkkasilmäisimmät muutes huomasivat, omassa yksilössäni on rypistymäviiva koko kannen poikki, nuo vaaleat viivat eivät tosiaan kuulu kuvaan. Kärsi reppana vahingossa hieman kun säädin sitä pysymään pystyssä hyllyssä D:

    Eh, menee taas suomikansien hillitymmän värimaailman ihasteluksi... Tosiaan kun toisessa on kirkasta sinistä ja vihreää ja vieläpä punaisia kukkakasveja tai jotain taustalla, ei liene vaikea arvata, kumpi minun silmääni miellyttää enemmän. Japanikannen kanssa minulla meni hetki yhdistää kesäiset kukat ja lumiläiskät toisiinsa, mutta totesin että kuvassa on varmaankin kevät. Joka tapauksessa oikein nättejä kansia nämäkin, myös japanilainen versio jos värejä katsoo vähän positiivisemmin. Suomikannen kuvasta kuitenkin pidän kokonaisuutena enemmän. Se on myös enemmän itse sarjan mukainen, kirjassahan on täys talvi menossa.

    Näistä pidän molemmista valtavasti! Japanikansien taipumus kirkkaisiin väreihin on tässä edukseen, sininen taivas näyttää ihanalta lumisen piirroksen kanssa. Toisaalta taas suomikannessa on kivan rauhallinen tunnelma, niin kiireellä kuin koirat selvästi ovatkin menossa. Voin aivan kuvitella tassujen ja läähätyksen äänet muutoin hiljaisessa pakkaspäivässä. Tämä on tähän asti ilmestyneistä suomikansista todellakin suosikkini. Piirroksenakin tämä on yksi niistä melko harvoista laumakuvista, joista pidän. Myös piirretty "alusta" toimii yleensä paremmin kuin valokuvan maaperälle sijoitellut hahmot.

    Tälläkin suomikannella on vähän perspektiiviongelmia, mutta jotenkin se ei itselläni ainakaan pistä silmään niin pahasti kuin 23. mangassa.

    Näin. Mitenkäs lukijat, oletteko tykänneet valokuvakansista suomalaisessa julkaisussa? Entä oliko viisi mangaa kerrallaan hyvä määrä? :3

Uudenvuoden kuvia ja joululahjoja

    Niin se on taas yksi vuosi kulunut. Päästiinpäs siitä mokomasta kolmestatoista, hah! Löydettyäni kamerastani varsinaisen ilotulitus-asetuksen halusin tietysti kuvata raketteja mahdollisimman paljon. Mitään eeppisen hienoja kuvia tällä ei tokikaan saa (jokseenkin taiteellisia kylläkin), mutta yllätyin kuitenkin positiivisesti. Ilotulitusten kuvaamisessa on oma tunnelmansa, täytyy minunkin rakettipelkoisena kuitenkin myöntää. Huolimatta siitä, että varsinkin juuri kahdentoista aikaan yöllä satoi aivan jäätävän kylmää vettä, enkä minä ollut ulos sännätessäni napannut päälleni muita ulkovaatteita kuin kengät ja nahkatakin. Uudenvuodenlupaus numero 1; yritän hillitä intoiluani vähän? Ei tule onnistumaan!

    Joululahjani haluan toki esitellä myös. Tällä kertaa en varsinaisesti toivonut mitään Gingaan liittyvää. Sen sijaan toiveissa oli Soturikissoista Taivasklaanin kohtalo -kirja, sekä ramunea. Alun perin listaan kuului myös Kanjikirja, mutta sitä ei ilmeisesti ole enää saatavilla oikein mistään. Sen sijaan sain sitten pockyjakin taas. Itse lisäsin tuohon tilaukseen Urumilta vielä kaksi GNG-keräilytarrapussia, joissa tuli kummassakin kolme randomia tarraa. Asiakaskortti oli täyttynyt edellisellä tilauskerralla, joten siitä johtuvan alennuksen takia yhden tarran hinnaksi taisi tulla vain euro. Tarrat olivat siis joululahja minulta itselleni ;3
    Näiden lisäksi sitten sukulaisilta kaikenmoisia astioita ja koriste-esineitä.

Kummankin pussin sisällöstä kaikki tarrat tulivat kivasti samalle aukeamalle vihkoon. 

Erikoisseikkailu-teksti ei nyt halunnut oikein näyttäytyä mutta joo. Tykkäsin

kirjasta kovasti, vaikka esimerkiksi kissojen suunnitelmallisuus menikin joissain kohden yli 

kun vertaa tähän sarjaan näin yleensä. Annettakoon se anteeksi kuitenkin n_n'

Tarravihko ja kaverit

    Yksi suurimmista realistisista Ginga-haaveistani toteutui tässä hiljattain tuon GNG:n tarravihon muodossa! Onnistuin hankkimaan sen alennettuun hintaan, kiitos sen, että takakannessa on pieni valkoinen läikkä (ilmeisesti liimaa tms). Moinen pikku tahra ei haittaa ollenkaan, kun ottaa huomioon että käytettyjä mangoja osteltaessa on sivujen välistä tullut vastaan kaikkea aina kahvista / teestä keksinmuruihin saakka. Ginga on hyvää ruokapöytälukemista, oi kyllä...

    Yllätyin melkoisesti huomatessani miten pieni tuo vihko onkaan. Olin jotenkin kuvitellut sen isommaksi, vähintään perus mangapokkarin kokoiseksi. No mutta, oikein söötti on. Harmi tosin, etten muistanut ottaa siitä mitään kokovertailukuvaa. Luultavasti lisään sellaisen tähän postaukseen myöhemmin, nyt on jo liian hämärää ottaa kuvia. Juurikin valaistuksen takia joudun taas pyytelemään anteeksi vihosta otettujen kuvien osittain eeppistä laatuakin. Olisin tunkenut vihkosen skanneriin, ellen pelkäisi kannella liiskaamisen rasittavan sen liitoksia liikaa. Joka tapauksessa, tässä pientä esittelyä kuvien muodossa! :3

Kannet edestä ja takaa. Liimaläntti havaittavissa! Minusta on jokseenkin hämmentävää, että 

etukannen suurimmassa roolissa on Ben, kun taas Gin liitelee vain takakannessa - Benin esiintyessä

tosin myös siellä. Akakabuto sen sijaan on hauska, sarjan pääpahis kurkkii tuolta vähän kuin piilosta. 

Kannet sisäpuolelta. Näiden ja seuraavan keskiaukeamakuvan laadusta saatte kyllä

osittain syyttää itse tuotetta, nämä ovat ihan silmillä katsottunakin sumeita ihme mössöjä. Eläköön kontrastisäätelyt, niiden ansiosta näistä saa jotain selvääkin :'D 

Ja keskiaukeama näyttää tältä. Älkää saako traumoja sormistani, ei mokoma

pysynyt auki ilman apua. Ihan kiva hahmoruudukkohan tämä. Näyttävät tarroilta itsekin.

Yksi ainoa tarrahan minulla tosiaan oli valmiina, se pääsi paikalleen. Tarrat ovat itse

asiassa isompia kuin ruutunsa, joten saa olla tarkkana, etteivät mene tekstien päälle. Yritin 

tuota kuvaustekstiä kääntääkin tuosta, mutta operaatio kaatui erääseen ilkeähköä Sherlock

Holmesia muistuttavaan merkkiin. Löydättekö?

    Toinen gingamainen hankintani saapui jälleen Japanista asti. Uskaltauduin pyytämään velipuoltani tilaamaan minulle Yahoo!Japanin huutokaupasta Miyauchin Super Best -levyn (ja tässä vaiheessa täytyy kiittää Anttua, jonka Vinkkejä-sivusta linkkeineen oli paljon hyötyä asian kanssa!). Levyn "jatko-osahan" minulla on jo, sain nämä hankittua kivasti lyhyellä aikavälillä. Kuten olen tuon aiemman levyn esittelypostauksessa maininnut, kyseisellä levyllä on Hoero Gin -kappale Gingasta. Tältä ensimmäiseltä Super Bestiltä taas löytyy GNG:n alku- ja lopputunnarit. Siispä miulla on nyt kokonaista kolme gingabiisiä levyillä, jeij!
    Entuudestaan tuttujen kappaleiden lisäksi levyllä oli myös kolme sellaista biisiä, joita en ole netistä löytänyt. Yhden niistä tiesinkin olevan mukana, kaksi muuta tuli täytenä yllätyksenä. Tutkailin takakannen kappalelistaa ja mietin samalla ihan sattumalta, että mistäköhän löytäisin nuo kaksi. Meinasin pudota tuoliltani kun huomasin, että kappas, siinähän ne :'D
    Suurimpana levyhaaveenani on jo vuoden verran ollut Kokoro no Uta -niminen levy Miyauchilta. Tätä tilatessani se oli huutokaupassa ihan nenäni edessä, mutta aikaa oli vain 10 minuuttia jäljellä. Sitten taas kun tämä oli tilattu, mokoma ilmestyi takaisin huutokauppaan. Ajattelin tilaavani sen itselleni joululahjaksi tämän saavuttua. Siinä vaiheessa hajosi kone, eikä levyä ole enää näkynyt tuolla. Siinäpä minulle metsästettävää! Mutta nyt tähän loppuun vielä kuva tästä Super Bestistä.

Tällainen levyotus. Skannerini kettuilee taas, oranssit kirjaimet ovat oikeasti

punaisempia, mutta minkäs teet. Ulkonäön ero tuohon 2. levyn liekkiteemaan verrattuna

on muuten melkoinen.

| Edit | Muutin vihdoin banneriakin hieman talvisempaan suuntaan. Sumo Paintin rajaustoiminto tosin on tehnyt omiaan jo jonkin aikaa, joten uutta Ginga-kuvaa en jaksanut siihen ruveta säätämään. Katsotaan sitten jos tuo rajaaminen alkaa taas toimia :3

|| Toinenkin edit || Tässä nämä kokovertailukuvat - tavallisen GNG-suomimangan kanssa, sekä sitten kokoelmani suurin ja pienin kirja- / vihkomallinen tuote.