Mitä tietää tahdotte

    Aioin jo joskus aiemmin tehdä kysymyspostauksen, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei lukijoita ollut tarpeeksi vielä. Nyt kommenteissa on tällaisen postauksen perään kyselty ja kun lukijoitakin on tullut vähän lisää, niin olisi sitten varmaan aika toteuttaa ajatus! Katselukertamittarihan ylitti tässä hiljattain kymppitonnin lukemat, joten olkoon tämä vaikka sen kunniaksi.

    Perusidea on varmaan kaikille selvä, kyselette kommenteissa mitä mieleen juolahtaa (pienin kriteerein tosin, ne listasin tuohon alle) ja minä vastaan niihin sitten erillisessä postauksessa. Eli eipä minulla sen enempää höpöteltävää aiheesta, lukekaa tarkennuksia alta ja kysykää! :3

Ohjeita kysymyksiin:
- En vastaa epäasiallisiin tai ihan liian henkilökohtaisiin kysymyksiin (vaikka minusta itsestänikin saa kysellä vaikka lempivärejä sun muita, jos tahtoo). Niitä sisältävät kommentit myös tullaan poistamaan. Kyllä te varmaan osaatte käyttäytyä, eikös niin? n_n
- Koska tämä on lähinnä TCT:n kysymyspostaus, itse kysymyksetkin saisivat mieluusti olla tämän blogin aihepiiristä - mihin oikeastaan sisältyykin kaikki nukkeilua ja lemmikkejäni lukuunottamatta. Näistäkin saa kuitenkin toki kysyä, ei haittaa ollenkaan!
- Välttämättä mitään kovin syvällisiä analyysejä vaikkapa Gingan juonesta en ryhdy vastauksissani väsäämään, joten sellaisia ei ehkä kannata pyytääkään. Olen kova ajattelemaan, mutta huono saamaan syvällisemmät ajatukseni tekstiksi.
- Mitään rajoitusta per kysyjä ei ole, kysy yksi tai vaikka sata asiaa! Jälkimmäisessä tapauksessa tosin joutuisin jakamaan vastaukset useampaan postaukseen :'D

| Edit | Koska kysymyksiä ei ole kuulunut tähän mennessä kuin yhdeltä ihmiseltä, jätän tämän avoimeksi - eli ei aikarajaa, vastaan kysymyksiin sitten jos niitä alkaa olla tarpeeksi. Ihan muutaman vastauksen takia en viitsisi kokonaista postausta väsätä n_n'

Toteutuneita unelmia

    Yllättäen moni asia, mistä olen pidempään jo haaveillut, on ottanut toteutuakseen tänä vuonna. Eikä vuosi ole vielä edes pitkälle päässyt! Lupaavasti ainakin alkaa siis, täytyy sanoa. Tähän postaukseen valikoitui kolme materiaunelmien edustajaa sekä eräs neljäskin asia - joka piileskelee aloituskuvassa esitteenä muiden alla. Tähän postauksen alkuun minulla ei mitään jaariteltavia nyt ole, sanon vain että toivottavasti teilläkin on alkanut vuosi kivasti! :3

    Taidekirja oli yksi suurimpia Ginga-tuotehaaveitani jo japaninkielisenäkin. En olisi koskaan uskonut että pääsisin jopa lukemaan tätä suomeksi, vaikka käännöstä jossain vaiheessa Kaksoissolassa ehdotinkin. Uteliaana ihmisenä tahtoisin kovasti aina tietää kaikki pienetkin pätkät suomeksi, joten minua ei yhtään haittaa se, että enimmäkseen tämä koostuu kuvista. Oli mielenkiintoista tutkia, mihin tarkoitukseen ne on piirretty. Puhumattakaan lopun Keskustelutuokiosta! Olin netin perusteella käsittänyt sen haastatteluksi, enkä ollut myöskään tutustunut siihen niin tarkasti japaninkielisen kirjan saatuani että olisin hoksannut sen poikkeavan tavallisesta haastattelusta. Kyseisen tekstin halusin kuitenkin ehdottomasti lukea joskus, olen iloinen että toiveeni toteutui näinkin pian! On aina yhtä mukava lukea Takahashista itsestään, hänen elämästään ja lemmikeistään.

    Weed Gaideninkin suomentamista olen toivonut kovasti, joskin lähinnä Hanako-tarinan takia - rehellisesti sanottuna en odottanut niiltä muilta paljoakaan. Kirja kuitenkin yllätti minut positiivisesti. Oikeastaan pidin koko sisällöstä lopulta (ja itkin taas Hanakon tarinaa lukiessani, khöh) vaikken ensin uskonut ainakaan Merin ja Lonely Ronin tarinoita päähenkilöiden takia kovin mielenkiintoisiksi. Mutta kuten sanottu, yllätyin positiivisesti! Siionin tuuli on ehkä suosikkini näistä. Se erottuu joukosta sillä, että se käsittelee sekä ihmisiä että koiria. Pidän siitä, että tarinassa molempien lajien edustajat kohtaavat vaikeuksia - osittain hyvin samankaltaisiakin - ja selviytyvät niistä lopulta yhdessä. En ole varma olenko maininnut tästä joskus, mutta Shion muistuttaa minua nuoresta Ginistä. Kenties pieni nostalgisuus on syy, miksi tykkään tästä hahmosta.

    Hauskaa muuten, että tämän kansikuva on Taidekirjan julisteessa, kun taas Uneksivat soturit -tarinasta löytyy Taidekirjan suomiversion kanneksi päätynyt kuva :'D

    Kirjan lopussa oleva Hanakon muistokirjoitushan (tai miksi tuota nyt sitten kutsuu) on ollut minulla täällä blogissa suomennettuna. Gaidenin ilmestyttyä otin sen postauksen kuitenkin pois, koska se oli hieman turha nyt kun koko kirjakin on saatavilla :3

Skannerini päätti taas kiduttaa värimaailmaa pinkimpään ja kellertävämpään päin, pyydän anteeksi u_u

    Ja nyt sitten. Ihan ensiksi lupaan vetää syvään henkeä, laskea hitaasti kymmeneen - ja pitää kaiken maailman fanikohtaukset minimissä. Kokoro no Uta!! (Ja ei, tuossa ei ole tarpeeksi huutomerkkejä mutta ajattelin säästää silmiänne) Se sama yksilö, jota olen epätoivoisesti pyydystänyt syksystä lähtien ja joka on jatkuvasti karannut käpälistäni viime hetkellä jättäen minut sihisemään turhautuneena koneeni äärelle. Vihdoin velipuoleni alias kunnioitettu tilaajani löysi välimiesfirman, jonka kautta tuotetta voi huutaa itselleen. Super Bestiä tilatessa käyttämämme firma kun ei välitä muita kuin sellaisia tuotteita, joissa on osta heti -hinta. Tämän takia luulin jo etten tulekaan saamaan levyä vielä pitkiin aikoihin, mutta onneksi löytyi tuo toinenkin vaihtoehto. Siispä tämä unelmalevyni saapui minulle pari viikkoa sitten.

    Kappaleiden tunnelma on kaunis, melodiat ovat kauniita, oioi Raika tykkää! Levy myös toimii täysin moitteettomasti, vaikka onkin parikymmentä vuotta vanha (mikä näkyy mm. kotelon naarmuisessa pinnassa). Hieman harmitti tosin, ettei kuvia ollut kuin tuo kannessa oleva. Minä niin mielelläni olisin nähnyt lisääkin vähän vanhempaa kuvamateriaalia Miyauchista. No mutta, itse levyhän tässä on pointti ja se kyllä täytti - itse asiassa ylittikin varmaan - kaikki odotukseni! n_n

    Vielä viimeisenä tämä. Ehkä näistä kaikista pitkäaikaisin unelmani, jonka toteutuminen on varsinainen ihme minulle ja toki vieläkin riippuvainen monista asioista. Mutta jossei tässä nyt mitään ihmeempiä takaiskuja tapahdu, niin kyllä - allekirjoittanut tulee viettämään kolme viikkoa kesästään EF:n kielikurssilla Tokiossa! Vaikkei Tokio varsinaisesti ole koskaan kuulunut "pakko päästä"-listalleni, niin Japani kyllä on silti ehdoton ykkösmatkakohteeni. Lopulta kurssivaihtoehtoja selaillessani innostuin Tokiostakin, onhan siellä kuitenkin oikeastaan vaikka ja mitä mikä kiinnostaa minuakin! Oi voi, pitää kirjoittaa varmaan lista paikoista missä haluan muistaa käydä :3

    Jospa tässä saisi vielä läppärin, jonka voisi ottaa reissuun mukaan, niin voisin sitten postailla sieltäkin. Aika kalliiksihan tämä tulee kokonaisuudessaan, mutta lupasin äiteelle maksavani sen takaisin joskus aikuisena sitten kun on itsellä rahaa. Uskon matkan kuitenkin olevan rahojen arvoinen, joten uskalsin tällaisen diilin tehdä. Nyt pitää vaan vielä hoitaa passikuvat ja rokotukset ja matkalaukun hankkiminen ja lennot ja... Tekemistä riittää, eipähän ainakaan tule tylsä kevät!

    Nyt kirjoittaja kiittää ja kuittaa tältä erää, ja siirtyy syömään pikapuuroa - olen jäänyt koukkuun.

Kansivertailussa GDW 23-27

    Totesin Maisemakantiset-postausta tehdessäni, että kansien pohtiminen ja vertailu on ehkä minulle luontevampaa ja mielenkiintoisempaa kuin juoneen syventyminen. Joten sellaista sitten tästä lähtien! Tähän tulee nyt viisi kappaletta, seuraavaan luultavasti kolme ja katson sitten miten jaan nuo loput siitä lähtien. Viittä kerrallaan olisi looginen, mutta onko se sitten liian paljon, se nähdään tässä postauksessa. Huomatkaa myös, että nämä ovat toki vain minun mielipiteitäni, eivät mitään ehdottomia totuuksia.

    Värimaailman ero näissä on suuri, varsinkin vesi on kokenut totaalisen sävymuutoksen. Suomikannen värimaailma on kuitenkin enemmän mieleeni - kuten yleensäkin näissä -, sillä värit ovat lämpimämpiä ja pehmeämpiä kuin japaniversiossa. Japanilainen kansi toimii kuitenkin omaan silmääni kokonaisuutena paremmin, sillä suomalainen sukulaisensa kaatuu perspektiiviin. Se voisi olla hyvinkin nätti ja toimiva kokonaisuus, jos kuvassa olisivat vain ihan etualalla olevat koirat. Taaempana hyppäävät ja varsinkin nuo kivillä seisovat ovat häiritsevästi ristiriidassa taustaansa verrattuna. Muutoin tykkään kyllä molemmista. Ei noilla aalloilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, enkä suinkaan ole ennenkään hehkuttanut Takahashin vedenpiirtotyyliä blogissani, eeei sinne päinkään...

    Näistä kahdesta pidän ehdottomasti japanilaisesta versiosta enemmän. Suomalaisessa kannessa on ongelmia itse piirroksen ja taustan asennon kanssa - puro näyttää taustalla nousevan kummasti viistona ylöspäin. Japanikannen kuvakulma sen sijaan on kunnossa, joten se näyttää näistä paremmalta. Myös saman purokuvan käyttö peräkkäisissä mangoissa häiritsee hieman, vaikka se tuokin enemmän yhdenmukaisuutta tapahtumapaikkojen suhteen. Japanilaisissakin kansissa on muistaakseni ainakin yhtä kuvaa käytetty kahteen kertaan, muttei kuitenkaan peräkkäisissä kansissa. 

    Nämä taas ovat niin kaukana toisistaan, että vertailukin menee hankalaksi. Molemmat ovat onnistuneita ja kauniita taustavalintoja ja ne sopivat myös piirrokseen hienosti. Jos jompi kumpi pitää nimittää paremmaksi, niin tunnelman puolesta ehkä suomalainen kansi pärjää tässä kohtaa. Koirat näyttävät siltä, että ovat nähneet jotain yllättävää ja miettivät, että mitäs nyt. Siihen tavallinen metsätausta sopii ehkä paremmin kuin rauhoittavaa tunnelmaa luova auringonnousu tai -lasku. Yksi lempikansikuviani kuitenkin, pidän enemmän tällaisista muutaman koiran tarkemmista kuvista kuin kauempaa kuvatusta laumasta.
    Tämä suomikansi erottuu muuten joukosta kehysviivojensa (tai mitä nuo nyt ovat) värillä, ainakin tähän mennessä kaikissa muissa ne ovat olleet valkoiset. Kuten ehkä tarkkasilmäisimmät muutes huomasivat, omassa yksilössäni on rypistymäviiva koko kannen poikki, nuo vaaleat viivat eivät tosiaan kuulu kuvaan. Kärsi reppana vahingossa hieman kun säädin sitä pysymään pystyssä hyllyssä D:

    Eh, menee taas suomikansien hillitymmän värimaailman ihasteluksi... Tosiaan kun toisessa on kirkasta sinistä ja vihreää ja vieläpä punaisia kukkakasveja tai jotain taustalla, ei liene vaikea arvata, kumpi minun silmääni miellyttää enemmän. Japanikannen kanssa minulla meni hetki yhdistää kesäiset kukat ja lumiläiskät toisiinsa, mutta totesin että kuvassa on varmaankin kevät. Joka tapauksessa oikein nättejä kansia nämäkin, myös japanilainen versio jos värejä katsoo vähän positiivisemmin. Suomikannen kuvasta kuitenkin pidän kokonaisuutena enemmän. Se on myös enemmän itse sarjan mukainen, kirjassahan on täys talvi menossa.

    Näistä pidän molemmista valtavasti! Japanikansien taipumus kirkkaisiin väreihin on tässä edukseen, sininen taivas näyttää ihanalta lumisen piirroksen kanssa. Toisaalta taas suomikannessa on kivan rauhallinen tunnelma, niin kiireellä kuin koirat selvästi ovatkin menossa. Voin aivan kuvitella tassujen ja läähätyksen äänet muutoin hiljaisessa pakkaspäivässä. Tämä on tähän asti ilmestyneistä suomikansista todellakin suosikkini. Piirroksenakin tämä on yksi niistä melko harvoista laumakuvista, joista pidän. Myös piirretty "alusta" toimii yleensä paremmin kuin valokuvan maaperälle sijoitellut hahmot.

    Tälläkin suomikannella on vähän perspektiiviongelmia, mutta jotenkin se ei itselläni ainakaan pistä silmään niin pahasti kuin 23. mangassa.

    Näin. Mitenkäs lukijat, oletteko tykänneet valokuvakansista suomalaisessa julkaisussa? Entä oliko viisi mangaa kerrallaan hyvä määrä? :3

Uudenvuoden kuvia ja joululahjoja

    Niin se on taas yksi vuosi kulunut. Päästiinpäs siitä mokomasta kolmestatoista, hah! Löydettyäni kamerastani varsinaisen ilotulitus-asetuksen halusin tietysti kuvata raketteja mahdollisimman paljon. Mitään eeppisen hienoja kuvia tällä ei tokikaan saa (jokseenkin taiteellisia kylläkin), mutta yllätyin kuitenkin positiivisesti. Ilotulitusten kuvaamisessa on oma tunnelmansa, täytyy minunkin rakettipelkoisena kuitenkin myöntää. Huolimatta siitä, että varsinkin juuri kahdentoista aikaan yöllä satoi aivan jäätävän kylmää vettä, enkä minä ollut ulos sännätessäni napannut päälleni muita ulkovaatteita kuin kengät ja nahkatakin. Uudenvuodenlupaus numero 1; yritän hillitä intoiluani vähän? Ei tule onnistumaan!

    Joululahjani haluan toki esitellä myös. Tällä kertaa en varsinaisesti toivonut mitään Gingaan liittyvää. Sen sijaan toiveissa oli Soturikissoista Taivasklaanin kohtalo -kirja, sekä ramunea. Alun perin listaan kuului myös Kanjikirja, mutta sitä ei ilmeisesti ole enää saatavilla oikein mistään. Sen sijaan sain sitten pockyjakin taas. Itse lisäsin tuohon tilaukseen Urumilta vielä kaksi GNG-keräilytarrapussia, joissa tuli kummassakin kolme randomia tarraa. Asiakaskortti oli täyttynyt edellisellä tilauskerralla, joten siitä johtuvan alennuksen takia yhden tarran hinnaksi taisi tulla vain euro. Tarrat olivat siis joululahja minulta itselleni ;3
    Näiden lisäksi sitten sukulaisilta kaikenmoisia astioita ja koriste-esineitä.

Kummankin pussin sisällöstä kaikki tarrat tulivat kivasti samalle aukeamalle vihkoon. 

Erikoisseikkailu-teksti ei nyt halunnut oikein näyttäytyä mutta joo. Tykkäsin

kirjasta kovasti, vaikka esimerkiksi kissojen suunnitelmallisuus menikin joissain kohden yli 

kun vertaa tähän sarjaan näin yleensä. Annettakoon se anteeksi kuitenkin n_n'